Surkupurku, onnellisuusvyörypyöry

hejs, tääl taas. Vähä harmitusfiilingeis... ): rakastan mun elämää ja sitä tapaa millä elän sitä vaikka tietenkin on vähän parantamisen varaa, mut silti. Rakastan itteäni ja sitä millanen oon ja haluan näyttää sen ihmisille et oon oma itteni ja tyytyväine mun elämää ja kaikkee, välil vaa tuntuu, et oon liian tunku tai sellane ku oon oma itteni... nykypäivinä monet on siinä "muotissa" tai ainaki aattelee et pitäs olla superlaiha, meikata olla tiptop kunnossa joak päivä koulussa tai töissä. Pakko myöntää, et vihaan sitä ajatusta ylikaiken, se on nii ÄÄÄÄ. Vaikka tosiaanki mulla on sellasia ajatuksia, et oisinpa laiha ja nätti ja meikkaisin ja jaksaisin aina laittaa hiukset, mut kumminki mulla on sellasia ihania, korvaamattomia, maailman parhaimpia ystäviä jotka hyväksyy mut meikittömänä, omana ittenäni. Haluun kiittää kaikkia mun kavereita ja ystäviä jotka on auttanu mua jaksaa joka päivä ja piristäny mua ku on ollu paha olla, ootte mulle nii korvaamattomia et en voi ees sanoin kuvata ! Ja kaikille nyt sanon, et USKALTAKAA olla oma ittenne. Jättäkää joku aamu meikit meikkipussii ja sutasette hiukset pikku Myylle ja veljen vanhat kollarit ja joku paita sängyn päädystä (= ja joskus laittautukaa kouluun niin nätiks et itekki säikähätte ku katotte peilii ! Se tekee elämästä kivaa elää. 

So, believe your Dreams

Love your friends

Live your OWN life

Be the beautiful, awesome, super

You.