I dont know can I get up anymore

Hi guys (: kirjottelen taas. Toosi pitkä aika siitä ku viimeks oon kirjotellu, mut tää pieni tauko teki hyvää. On ollu iha ihmeellistä aikaa, muistatte kai ku olin sillo joskus tammikuu-maaliskuu iha angst koko aja, mut sit se parani ja olin taas iha onnelline oma itteni, mut nyt se tuntuu tulleen takasi. En tiiä oikei mihin tän kaiken purkaisin koska en halua alkaa tekee mitää itsetuhoista itelleni anymore ja sit jotenki tuntuu et jos puran tätä jollekki ni se ei auta. Problems, problems. Oon ainaine valittaja ja asennevammainen.

Kauheasti asioita mitä liikkuu päässä ja mielipiteitä mitä haluisin sanoo asioista jotka liikuttaa JOKASTA, I know that. Yks näistä monista asioista on koulu, opiskelu ja numerot. Koulussa tehään töitä, minkä eteen? Numeroiden. Numerot auttaa meitä tulevaisuudessa, numerot auttaa meitä olemaan opettajien suosiossa, numerot on vaa numeroita. Numerot ei kerro yhtään siitä minkälaisia me ollaan, ne on vaa numeroita. 

Musta tuntuu et en jaksa tehä töitä niitten numeroiden eteen koska ootan liian paljon iteltäni ja jos en osaa jotain asiaa niin merkkaan itteni tyhmäks ja osaamattomaks. Muistan sillon joskus vuoden alussa ku puhuin mun kavereille näistä mun ongelmista, tuntu et kaikilla muilla meni paljon paremmin. Ne jakso lukea ja kuunnella tunneilla kun taas minä vaan raapustan kuvia vihkon takakanteen ja yritän samalla kuunnella. Nytten tuntuu ihan samalta. Ja sitten kun puhun jostain mun ongelmista niin tuntuu et pitää pyytää anteeks etten osaa onnellinen siitä mitä mulla on jo. Tekee mieli nytki pyytää anteeks et puran tätä samaa shittiä tähän postaukseen. 

No mulla ei kai sit mitää muuta ollukkaa. Meen varmaa lukee kemiaa tai Miss Mix'jä. Ei kovin hyvä mieli. Heippa!